C/1996 B2 (Hyakutake)

Vastaavaa fiilistelyä Hyakutakesta vuotta ennen Hale-Boppia.

22.3.1996, 40s

23.3.1996, 30s

C/1995 O1 (Hale-Bopp)

Avaruusfoorumin viestiketju hienoine piirroksineen ja kuvineen sai kaivamaan omat valokuva-albumit esille kaappien perukoilta. Hale-Boppia tuli havaittua ja kuvattua jonkin verran. Muistan nähneeni komeetan ensimmäisen kerran, kun olin herännyt havaitsemaan pari tuntia ennen F1:sten Australian osakilpailun starttia, joka oli varmaan 5-6 aikoihin. Muistan havainneeni pitemmän aikaa DS-kohteita ennen kuin tajusin, että luoteistaivaalla Joutsenessa oli jotain erikoista. Hale-Bopp näkyi erittäin helposti paljain silmin. Alla pari filmkameralla otettua otosta maaliskuulta 1997. Kaikissa on käytetty 400ASA filmiä ja seuranta hoidettu käsin TAL-1:llä. Kuvauspaikkana Imatran valoisa taajama. Kuville tehty pientä hienosäätöä ja rajausta tietokoneella.

24.3.1997, 1 min, 210mm/4,5

24.3.1997, 2,5 min, 70mm/4,5. Alavasemmalla M31.

25.3.1997,  3 min, 135mm/4,5

25.3.1997, 4 min, 210mm/4,5

Pohjois-Amerikkasumu 14.10.2012

Alkuilta oli sen verran selkeä, että päätin jatkaa kuvauskokeiluja sen sijaan, että menisin havaintopaikalle katsomaan tulevia pilviä. Sainkin otettua 9 kahden minuutin valotusta Pohjois-Amerikka sumusta. Seurannan hoidin jälleen käsipelillä ja kamerassa käytin 28-105 mm linssillä polttoväliä 50 mm. Seurannan tarkkuus oli jälleen riittävä kuvista erottuukin selvästi tuttu Pohjois-Amerikan muoto. Nyt vain pitäisi oppia käsittelemään DSS:llä pinottuja kuvia siten, että kaikki yksityiskohdat tulisivat näkyviin ja kuva pysyisi kuitenkin luonnollisena. Alla pikaisesti käsitely versio, johon on tehty perussäädöt eli levelssit, kontrastit, kirkkaudet ja värit. En tiedä miten noita asetuksia pitäisi veivata, mutta on tuo nyt paljon näyttävämpi kuin DSS:n pinoama raakakuva.

50 mm, 18 min, F4,5, ISO 1600

Kuvaussession ohessa määritin rajamagnitudiksi 6,1 magnitudia Joutsenesta SQM:n ollessa 20,17 mag/arcsec. Näissä olosuhteissa 2 minuutin valotukset ovat huomattavan vaaleita. Täytyy kuitenkin jossain välissä kokeilla vielä pitempiä valotuksia.

Kefeus

7.9 oli pienen pieni hetki selkeää ja kerkesin ottamaan YHDEN kahden minuutin valotuksen Kefeuksen alueelta. Yllättävän hyvää jälkeä näin nopeasti toimittuna. Samanlaisia kun saisi läjään niin luulisi tuolta jotain mielenkiintoistakin erottuvan. Mukavaa puuhastelua näin huonoilla havaintokeleillä. 18" putki on nyt viritetty havaintokuntoon ja kelien odottelu senkun jatkuu...

Kefeuksen alue 120 s, 28 mm, f/3,5, ISO 800

Käsin seurantaa

Puolikas Kuu ja hajanaiset pilvet estivät ds-havainnot, joten päätin hieman testailla kuinka TAL-1:llä onnistuu seurattujen kuvien ottaminen. Laitoin kameran vastapainon ja paikalle käänsin seurantaa hienosäätöruuvin avulla. 18 mm polttovälillä seurannan tarkkuuden ei tarvitse olla kummoinenkaan, jotta tähdet pysyvät pistemäisinä. Käytin seurantaan 5 mm Hyperionia ja 2x-barlowia, jolloin suurennukseksi tulee 322x. Käytännössä tarkkuudeksi riittää, että seurantatähti pysyy kuvakentässä. Alla esimerkkikuva Kassiopeian alueelta, valotusta yhteensä 2 minuuttia 57 sekuntia. Kuva on koottu neljästä valotuksesta. Kaukolaukaisimestä loppui harmillisesti patterit kesken testien, joten tämä jäi ainoaksi onnistuneeksi kuvaksi. Ensi kerralla täytyy käyttää pitempää polttoväliä ja kasvattaa valotuksen pituutta.

Kassiopeian seutua.

18" peilin kunto

Viime keväänä todettu 18" Dobsonin peilin aluminoinnin huono kunto pääsi tällä viikolla tarkempaan syyniin. Päällisin puolin peili näyttää kirkkaalta, mutta siinä on tummia pisteitä. Laittamalla taskulampun peilin taakse, ilmenee että väloa tulee peilistä läpi aika lailla. Voisi paremminkin puhua peilin läpäisykyvystä kuin heijastuskyvystä. Alla olevasta kuvasta ilmenee kuinka paljon valoa tulee läpi. Kuva on otettu peilin etupuolelta ja taskulamppu on peilin takana.

18" Newtonin peili

Seuraavat kuvat on otettu samoilla asetuksilla. Ylemmässä kuvassa on 18" peili ja alemmassa 12" GSO:n peili. Aika hurja tuntuu ero olevan, ihme jos tämä ei vaikuta 18" suorituskykyyn. Peilin aluminointi Orion OIpticsilla Hilux pinnoitteella maksaa noin 350€ + rahdin, joten viimeiset magnitudin kymmenykset tulevat varsin kalliiksi. Tämä kausi täytyy mennä vielä tällä ja miettiä ensi keväänä mitä teen asian kanssa. Jos havaintoaktiivisuus on samaa luokkaa kuin nyt niin uudella pinnoitteella ei ole mikään kiire. Parempi olisi keskittyä niihin syihin, miksi peili on päässyt tähän kuntoon.

18"

12"

DS-tapaaminen 2012

Kahdeskymmenes DS-tapaaminen pidettiin jälleen Artjärvellä. Saavuin paikalle vasta lauantai aamuna ennen ohjelman alkua. Ohjelma alkoi edellis kauden havaintojen esittelyllä sekä tulevien havaintoprojektien läpikäynnillä. Myös DS-archiven tulevaisuutta puitiin hetki. Riku Henriksson piti erittäin mielenkiintoisen luennon lähimmistä galakseista ja kuinka niitä voidaan havaita. Ohjelmanumerosta löytyi muutamia kohteita myös omiin projekteihini. Arto Oksanen esitteli kuinka tyypin 1a supernovat syntyvät ja kuinka niiden on aiemmin luultu syntyvän. Nähtäväksi jää mikä on seuraava teoria.
Lauantaina päästii myös tositoimiin, kun taivas kirkastui illan suussa. En ollut vielä tällä kaudella katsonut okulaariin kertaakaan enkä ollut muutenkaan uhrannut ajatustakaan havaintokauden aloittamiselle. Seuraavana päivänä olisi myös ohjelmassa XCM:n SM-kilpailut Hyvinkäällä, joten aamuyöhön asti valvominen ei tulisi kuuloonkaan.

Keli oli alkuyöstä kohtuullinen ja pääsimmekin katsomaan Astrofoxilla muutamia peruskohteita, kuten M27, M31, M33, NGC 404 ja joku Hickson joukko, jolle ei löydetty nimeä karttojen ja tietokoneiden puuttuessa. Astrofoxin peilit harottivat perinteen mukaan miten sattuu eikä kuva hivellyt silmiä. Gotokaan ei toiminut ja sinne sun tänne osoittavat etsinputket tekivät kohteiden etsimisestä hieman aikaa vievää. Tästäkin huolimatta kohteita onnistuttiin löytämään.

Tapaamisen pääasiallinen tarkoitus itselleni olikin nähdä kavereita taas pitkästä aikaa ja tämä toteutuikin vallan mainiosti!

Iridiumeja ja viirutähtiä

Taivas alkaa olla tarpeeksi pimeä DS-havaintoihin, mutta ne antava vielä odottaa itseään. Sen sijaan laitoin kameran väsymättömän silmän vahtimaan mahdollisia tähdenlentoja kolmeksi yöksi. Ensimmäisestä yöstä tuli täysi fiasko, sillä objektiivin linssi huurtui heti kättelyssä ja tuloksena oli sumuisia kuvia. Seuraaviksi öiksi kiinnitin muutaman watin kengänlämmittimet objektiiviin ja tämä osoittautuikin todella toimivaksi ratkaisuksi.

Kuviin ei osunut mitään erikoisen kirkkaita tähdenlentoja, mutta satelliitteja oli niidenkin edestä. Ensimmäisessä kuvassa on 15.8 klo 00:45 välähtänyt -3 magnitudin Iridium 29. Toisessa kuvassa on myöskin -3 magnitudin Iridium 32, joka välähti 16.8 klo 00:39. Välähdykset tapahtuivat käytännössä samassa kohdassa taustataivaan tähtiin verrattuna. Kumpikin kuva on otettu 30 sekunnin valotuksella käyttäen ISO800 herkkyyttä Canon 18-55 mm kittilinssillä.

Iridium 29

Iridium 32

Alla vielä viirutähtikuva 15/16 väliseltä yöltä. Kuvaan on kasattu 269 30 sekunnin valotusta.

Viirutähtiä

Venuksen ylikulku 6.6.2012, osa 2

Laitetaan tähän välin vielä yksi kuva Venuksen ylikulusta. Kuvaan on pinottu useampia valotuksia Eskon 7.1" Maksutovin läpi.

Venuksen ylikulku 6.6.2012, osa 1

Suuntasin kolmen jälkeen Mellonmäelle, jossa oli tarkoitus pitää Venusnäytäntöä Etelä-Karjalan Novan nimissä. Paikalle oli myös saapunut Rauno ja Esko kaukoputkineen, joten käytössä oli kolme havaintovälinettä: TAL-1, Raunon TAL linssiputki ja Eskon 7.1" Maksutov. Linssiputkessa oli myös mahdollisuus käyttää h-alfa-suodinta, jolla pysyi näkemään protuberansseja. Aurinko nousi hieman puolen neljän jälkeen, jolloin Venus oli jo hyvän matkaa Auringon edessä. Horisontti oli aivan kirkas, vaikka muualla oli jonkin verran pilviä. Venus näkyi heti Auringon noustessa kameran optiikan avulla. Lähellä horisonttia ollessaan Aurinkoa pystyi kuvaamaan ilman asiaan kuuluvaa filtteriä.

 

Seeing vaihteli huomattavasti havaintosession aikana ja se tuntui olevan parhaimmillaan noin tunti Auringon nousun jälkeen. Mielenkiintoista oli myös huomata, että Mylar-kalvo antoi oranssin kuvan, kun Aurinko olimatalla. Ylemmäs noustessa kuva muuttui hailakan siniseksi. Astro-solar kalvolla kuva oli selvästi kontrastikkaampi.

Yleisöä kävi paikan päällä vajaat parikymmentä henkilöä ja kaikki pääsivät näkemään ylikulkua kaukoputken läpi.

Kolmas kontakti, jossa Venuksen rauna kohtaa Auringon reunan, jäi valitettavasti ohimenevän pilven taakse. Sen sijaan Venuksen lipuminen kokonaan pois edestä näkyi hyvin. Kun planeetta oli noin puoliksi pois, pysyi hetken aikaa näkemään kaasukehän kirkastumisen Auringon kiekon ulkopuolisessa osassa. Ylikulku loppui klo 7:54.

Otin koko sessiosta noin 2200 kuvaa joiden käsittelyssä menee vielä paljon aikaa. Alla on yksi esimerkkiotos heti Auringon nousun jälkeen kameraoptiikalla. Kuva on pinottu useammasta kuvasta eikä niiden ottamisessa ole käytetty aurinkofiltteriä. Lisää kuvia tulee myöhemmin ilmoitettavaan paikkaan, kun ehdin niitä käsittelemään.

Aurinko 1.6.2012

Tulipa hankittua Tamronin 18-270 mm F3.5-6.3 Di II VC PZD superzoom-objektiivi, joka ainakin speksien perusteella sopii kaikkiin tilanteisiin. Tietänkään näin laajan zoomin omaava putki ei voi olla kovinkaan laadukas koko polttovälin alueella, mutta on varsin houkutteleva kapistus yleisputkeksi korvaamaan 3 erillistä objektiivia...ja lyömätön matkaputkeksi. Lähin tarkennusetäisyys kaikilla polttoväleillä on puolimetriä, joten sopinee myös hyvin ötököiden kuvaamiseen.

Rakentelin putken nokalle Mylar-kalvosta Aurinko suotimen ja annoin kameran laulaa. Alla muutama esimerkkikuva Auringosta.Kuviin on kasattu useampi valotus Registax 6:lla ja waveletteja säädetty, myös Mylarin tuottama sininen väri on poistettu ja muutettu keltaiseksi.

Aurinko 1.6.2012 klo 16:45. Kuvattu Canon EOS 350D + Tamron 18-270 mm, ISO 200, 1/500s, f8.0, pinottu Registax 6:lla 132 valotusta.

Aurinko 1.6.2012 klo 16:42. Kuvattu Canon EOS 350D + Tamron 18-270 mm, ISO 200, 1/500s, f8.0, pinottu Registax 6:lla 62 valotusta.

Kuvauskokeilu 27.4.2012

Kokeilin kuvata Kuuta käyttäen okulaariprojektiota. Baaderin Hyperioneihin on olemassa sovite, jolla kameran saan kiinni T2-renkaaseen. Näin ollen okulaarin kuva projisoituu kameran kennolle, samalla periaatteella kuin Aurinkoa projisoidaan pahville. Alla klo 22:08 kuvattu Kuu käyttäen TAL-1:stä ja Baaderin Hyperion 36 mm okulaaria. Kuvaan on pinottu 10 yksittäistä kuvaa Registax 6:n (lähes) oletusasetuksilla.

Kokeilin kuvaamista myös 12" GSO:n läpi, mutta niissä kuvissa Kuun reuna on epäterävä. Pitää jatkaa kokeiluja kun keli paranee, nyt homma keskeytyi pilviin.

Havaitsemassa 21/22.4.2012

Havaintopaikka: Haakanala, Rautjärvi
Havaintoaika: 21/22.4.2012 23:15 - 2:30
Havaintoväline: Newton 457/2280 mm
Seeing: 2
SQM: 21,10 - 21,51
RJM: 6,8 (UMa)
Sää: -3°C

Todennäköisesti tämän kauden viimeinen havaintoyö. Tuleville öille lupaillaan huonoa keliä ja kesä painaa väistämättä päälle. Tästäkin huolimatta SQM kipusi pimeimmällä hetkellä yli 21,5:n, vaikka pohjois-horisontti oli selvästi vaalea. Näyttäytyipä siellä revontuliakin yön aikana, mutta en tuhlannut kallista havaintoaikaa niiden kanssa sen enempää.

Yön kohteet olivat jälleen galakseja: NGC 3982, NGC 3998 ja NGC 3990, NGC 4026, NGC 4085, NGC 4102, NGC 4261, NGC 4279 ja kumppanit, NGC 4365, NGC 4442 sekä NGC 4535. Oikeastaan NGC 4535 on ainut erityismaininnan ansaitseva kohde. Se on nimittäin varsin komea suhteellisen avoimen spiraalirakenteen omaava galaksi. Huono puoli on taas se, että spiraalin näkyminen vaatii tumman taustataivaan. Tällä kertaa meni pitkä tovi ennen kuin pysyin varmasti sanomaan miten kirkkaimmat päähaarat menivät. Lisäksi galaksin edessä  ja välittömässä läheisyydessä on lukuisia 13-15 magnitudin tähtiä häiritsemässä näkymää.

Hämmästelin taas kevättaivaan älytöntä kirkkaiden galaksien määrää. Ei tarvitse kuin vähän sohia satunnaisesti taivaalle päin niin galakseja näkyy roppakaupalla. Tämä pätee muuallakin kuin pelkästää Neitsyen galaksijouko alueella. SkyMap Pro 10:stä löytyy tukea tälle olettamukselle. Jokaisen tähdistön perässä on galaksien lukumäärä, jotka ovat kirkkaampia kuin 12 magnitudia.

    Ajokoirat 45
    Berenken hiukset 60
    Iso Karhu 102
    Karhunvartija 17
    Leijona 58
    Neitsyt 189
    Pieni Leijona 16

Samoin huomio kiinnittyi lukuisiin tähdenlentoihin. En laskenut niitä, mutta varmasti parikymmentä tuli nähtyä. Tämä on mielestäni paljon, koska suurimman osan ajasta silmä oli okulaarissa kiinni eikä taivasta kohti.

Havaitsemassa 18/19.4.2012

Havaintopaikka: Haakanala, Rautjärvi
Havaintoaika: 18/19.4.2012 23:15 - 2:45
Havaintoväline: Newton 457/2280 mm
Seeing: 2
SQM: 21,25 - 21,58
RJM: 6,9 (UMa)
Sää: -4°C

Säätiedotus piti paikkaansa ja yöstä tuli täysin selkeä! Onneksi valmistauduin havaintosessioon 4,5h päiväunilla. Olosuhteet olivat hieman paremman oloiset viime kertaan verrattuna, vaikka SQM:ssä tai RJM:ssä tämä ei näkynytkään. Heikko tuulenvire piti viime kerralla vaivanneen huurtumisen loitolla. Kokeilin lisäksi tee-se-itse huurteen estoa, eli laitoin muutaman watin kengänlämmittimet okulaarilaatikkoon. Ajatuksena oli pitää okulaarilaatikon lämpötila hieman ilmaa lämpimämpänä, jolloin huurtuneet okulaarit kuivuisivat itsekseen. Saa nähdä toimiiko tämä vai pitääkö ottaa järeämpi lämmitys käyttöön. Ajatuksena tosin on hommata ensi syksyksi esim. hiustenkuivan havaintopaikalle, jolla voi puhallella huurtunutta apupeiliä ja tarpeen vaatiessa vaikka jäätyneitä sormia.

Lämmitely havaintona suuntasin putken kohti M95:sta ja sen supernovaa SN2012aw. Galaksin ydin ja keskisauva näkyi varsin hyvin, mutta spiraalihaarojen näkemiseksi täytyi hieman pinnistellä. Taivas ei ollut vielä aivan pimeä mikä vaikeutti pintakohteiden näkemistä. Supernova näkyi hyvin noin 14 magnitudin kohteena galaksin kaakkois-puolella.

Eteläisen horisontin ollessa täysin kirkas aloitin havainnot Bereniken Hiuksista ja valuin sieltä alaspäin aina deklinaatioon -11°, Spican viereen saakka. Matkalle oli suunniteltu H400-listan galakseja, joista sain havaittua ja piirrettyä suurimman osan. Kohteet olivat NGC 4251, NGC 4546, NGC 4636, NGC 4643, NGC 4665, NGC 4697, NGC 4699, NGC 4781, NGC 4958 ja NGC 4995. Kaikki ovat suhteellisen kirkkaita galakseja, mutta mitään erityisen mieleenpainuvaa näistä ei oikein löytynyt. Toki suurimmassa osassa näkyi selkeitä yksityiskohtia.

Taustataivas alkoi kirkastumaan 2:15 aikoihin selvästi ja tein viimeiset havainnot hieman kiireellä galakseista NGC 4958 ja NGC 4995. Havaitessani galaksia NGC 4958 klo 2:27-2:29 aikaan, huomasin että kolme satelliittia lipui hiljakseen ketjussa noin 4' galaksin ytimen pohjoispuolelta. Nopeuden perusteella satelliitit ovat todella korkealla, ehkäpä geostationaarisella radalla, koska niiden seuraamiseksi putkea ei juurikaan tarvinnut liikuttaa. Satelliittien kirkkaudet olivat noin 11 magnitudia ja koko ketjun pituus oli noin 12'. Keskimmäinen satelliitti ei ollut aivan keskellä vaan 2/3 ensimmäisestä (* * *).

Havainnot lopetin klo 2:45, jolloin taustataivaan kirkkaus oli tippunut jo lähelle arvoa 21. Tämä voi kaupunkihavaitsijasta vaikuttaa pimeältä, mutta kun havainnot on suoritettu puoli magnitudia pimeämmällä taivaalla niin ero on huomattava ja näkeehän vaikutuksen okulaarissakin. Aamun sarastaessa olisi mahdollisuus havaita vielä tähtijoukkoja, mutta niitä ei ollut tämän kertaisessa havainto-ohjelmassa.

Havaitsemassa 15/16.4.2012

Havaintopaikka: Haakanala, Rautjärvi
Havaintoaika: 15/16.4.2012 23:10 - 2:15
Havaintoväline: Newton 457/2280 mm
Seeing: 2
SQM: 21,40 - 21,57
RJM: 7,0 (UMa)
Sää: -4°C

Keskiyön kummallekin puolelle sattui muutaman tunnin mittainen selkeä aukko, joka oli tietenkin käytettävä hyödyksi. Yleensä juuri tähän aikaan vuodesta olosuhteet ovat parhaimmillaan. Saavuin havaintopaikalle noin klo 23 aikoihin. Putki pihalle ja nopea kollimoinnin tarkastus laserilla, pienellä säädöllä sain peilit kohtuullisesti kohdalleen viime kerran sekoilun jälkeen. Mukana oli myös uusi Cheshire, mutta sen kanssa säätäminen täytyy tehdä ajan kanssa päiväsaikaan. Sain taskulampun kanssa tarkastettua sen verran, että peilit olivat yllättävän hyvässä linjassa.

Olosuhteet olivat tutun keväiset. Pakkasta muutama aste ja lähes tyyni keli. SQM vaihteli 21,40 - 21,57 mag/arcsec välissä. Rajamagnitudiksi sain Otavan laatikosta määritettyä klo 1:50 7,0 magnitudia. Uusilla piilolinsseillä pääsisin varmasti vielä hieman parempaan tulokseen. Seeing oli myös keskivertoa parempi, kuva ei juurikaan väreillyt ja suhteellisen matalalla oleva Saturnuskin näkyi vakaana. Okulaarien huurtuminen meinasi välillä olla haitaksi, mutta tästäkin selvittiin. Havaintopaikallani on nyt verkkovirran käyttömahdollisuus, joten suunnitelmissa onkin ottaa käyttöön jonkinlainen puhallin/lämmitin, jolla voi pitää okulaarit lämpimänä. Näin huurreongelmasta pääsee eroon.

Havaintokohteina oli jälleen kerran H400-listan galakseja Leijonasta, Pienestä Leijonasta, Ajokoirista, Bereniken Hiuksista sekä Suuresta Karhusta. Tarkemmin sanottuna NGC 3294, NGC 3938, NGC 4151, NGC 4203, NGC 4725, NGC 5033 ja NGC 5474. Kaikki ovat suhteellisen kirkkaita ja useista näkyikin mitä erilaisimpia rakenteita. Etenkin NGC 5474 M101:n kupeessa jäi mieleen erikoisen rakenteensa takia, jossa galaksin kirkkaimman osan eteläpuolella erottuu kaarimainen huntu. Wikipedian mukaan nimenomaan M101 on gravitaatiollaan muovannut galaksin tämän näköiseksi.

NGC 4725:ssä näkyy sen sijaan massiviiset spiraalihaarat ytimen kummallakin puolella. Kirkkaudessa ja näyttävyydessään se pesee monet Messier-galaksitkin. Myös NGC 5033:ssa, NGC 3294:ssä ja NGC 3938:ssa näkyy selvästi jonkin asteinen spiraalirakenne. Vastaavia galakseja on kevättaivaalla satamäärin, joten havaittavaa riittää! Sain vaihteeksi vietyä havainto-ohjelman läpi varsin mallikkaasti ennen kuin klo 2:10 tienoilla taivas vetäytyi hentoon yläpilveen.

Havaintoja tippuu tuttuun tapaan DSA:han joskus hamassa tulevaisuudessa...

Havaitsemassa 23/24.3.2012

Ihme ja kumma, mutta tämä yö oli selkeä aina päälle yhteen Imatran suunnalla. Aloittelin havainnot yhdeksän aikaan M95:llä ja kaikki rupesi menemään pieleen heti kättelyssä. Ensimmäiset kaksi tuntia sain menemään putken kollimoinnissa ja muussa säätämisessä. Jouduin purkamaan mm. takalevyn ja aloittamaan kollimoinnin nollatilanteesa lukuisia kertoja. Huomasin samalla peilin aluminoinnin olevan uusinnan tarpeessa. Laser-kollimaattori ei tietenkään ollut mukana. Sain kuin sainkin kuvan siedettäväksi yhdentoista aikaan. Tällä välin käytännössä kaikki havaintolistalla olevat kohteet olivat lipuneet puiden taakse. En voinut vaihtaa putken paikkkaa, koska tie, jossa havaitsen, oli sellaisella muhkuralla ettei siihen saanut putkea asetettua vakaasti mitenkään. Jouduin olemaan noin neliön kokoisella alueella, jonka viikko sitten lapioin tasaiseksi...ja lapiota ei nyt ollut mukana muutenkaan.

Tämän jälkeen päätin katsoa komeetta Garradia, jonka etsimiseen täytyi käyttää edellisessä UMissa olevaa etsintäkarttaa. Garrad sattui olemaan aika korkealla, mutta osittain traktoritallin lipan takana. Aikani tuhrattua onnistuin löytämään oikean kohdan, mutta näky oli varsinainen antikliimaksi odotuksiin verrattuna. Seuraavana oli H400-listan galakseja Isosta Karhusta. Ne vain sattuivat olemaan lähes suoraan pään päällä, joka on dobsonille se viimeinen paikka, johon haluaisi katsoa. Taas tuhrasin ja kiroilin tikkailla epätasaisella alustalla ja eihän tästäkään mitään tullut ja havainnot jäivät tekemättä. Tässä vaiheessa luonaasta alkaa tulla ohutta pilveä ja paras keli menee. Saan viimeisillä hermojen rippeillä havaittua pallomaisen joukon NGC 5466 huurtuneilla okulaareilla ohuen pilven läpi. Tämän jälkeen oli pakko luovuttaa. Oli vaiheeksi sellainen havaintoyö, että olisi kannattanut jäädä kotiin nukkumaan.

Havaitsemassa 14/15.3.2012

Ensimmäinen havaintosessio sitten viime lokakuun. Keli oli keskivertoa huonompi varsinkin alkuyöstä. SQM näytti ainoastaan 21,1 parantuen loppua kohti 21,25:een. Rajamagnitudiksi sain Otavan laatikosta 6,5 mag. Lämpötila kiristyi kello kahteen mennessä -7°C:een. Havaintopaikan lumityöt olivat hieman huonolla mallilla ja putken saaminen tukevaksi tuotti ylimääräistä tuskaa, kuten myös naapurissa kesämökkiä pitävien ryssien virittamä pihavalo. Onneksi kajastus jää näköesteiden taakse ja sijaitsee muutenkin suunnassa, johon ei tarvitse katsoa.

Alku oli taas hankala pitkän tauon jälkeen. Kohdelistalle oli valittuna H400-listan perusgalakseja Leijonasta ja Isosta Karhusta, matkaan tarttui myös muutamia tähtihyppelyn lomassa löytyneitä galakseja. Putken kollimaatio kärsi hieman lumihangessa rymyämisestä, joten sen säätämiseen sain menemään tovin. Ongelmaa oli myös filtteripyörän kanssa, sillä 7 mm Nagler ei suostunut tarkentumaan sen ollessa paikallaan. Kaikki okulaarit toimivat sen sijaan välttävästi ilman pyörää jatkopalojen kanssa. Piirroshavainnot tein galakseista NGC 3377, 3412, 3414, 3486, 3489, 3504, 3607 & 3608, 3626, 3652, 3658, 3665.

Yön kohteita voisi kuvailla hyvin pitkälti yhdellä lauseella; 10-11 magnitudin galaksi selvästi erottuvalla ytimellä, jonka ympärillä vaikeasti erottuvaa rakennetta. Tulin siihen tulokseen, että nämä varsin kirkkaat galaksit ovat todella vaikeita kohteita suurella putkella keskinkertaisessa kelissä. Itse kohde näkyy helposti ja sen muotokin on yleensä varsin selkeä. Sen sijaan galaksin ytimessä/kiekossa/halossa näkyy usein vilauksittain häivähdyksiä kierteishaaroista, solmuista ja pölyjuovista riippuen minkätyyppinen galaksi sattuu okulaarissa olemaan. Kohteiden piirtäminen pakottaa kiinnittämään erityishuomiota näkymään ja sijoittamaan yksityiskohdat oikeille paikoilleen. Juuri näkökyvyn rajamailla olevat häivähdykset ja jatkuvasti muotoaan muuttavat kirkastumat eivät helpota ollenkaan piirtämistä. Himmeät ja pienikokoiset kohteet ovat havaintomielessä selkeämpiä, koska useasti kyse on vain siitä, että näkyykö kohde vai ei. Ja jos näkyy niin minkä muotoisena. Face-on galaksit NGC 3344 ja NGC 3486 ovat oivia esimerkkejä kirkkaista, mutta erityisen vaikeista kohteista. Nämä näkyvät helposti jo 10 cm putkella. Molemmilla on kirkkautta noin 10 magnitudia, mutta matalan pintakirkkauden omaavat avoimet spiraalit vaativat lähes täydellistä keliä näkyäkseen kunnolla.